Videoiden käytön lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän keinoja erottua massasta. Yksi tällainen tapa on erilaisten tyylilajien hallinta. Tässä blogisarjassa ohjaaja, käsikirjoittaja sekä elokuva- ja televisiotutkimuksen maisteri Henna Seppälä esittele erilaisia elokuvamaailmasta tuttuja tyylilajeja ja käy läpi olennaisia tekniikoita, joilla näitä tyylilajeja luodaan. Tällä kertaa vuorossa kauhu.
Tässä tekstissä keskitymme jännitykseen ja erityisesti kauhuun. Komedian tavoin myös kauhu on kehollinen genre. Naurun sijaan sen tavoitteena on herättää meissä pelon ja jännityksen tunteita. Usein pelko tuntuu hyvin konkreettisesti kehossa: sykkeemme nousee, saatamme säpsähdellä, keho jännittyy, kämmenet hikoavat. Nämä ovat aitoja fyysisiä reaktioita fiktiiviseen audiovisuaaliseen materiaaliin.
Kauhu on tutkimuskohteena erityisen kiinnostava, sillä se osoittaa niin selkeästi liikkuvan kuvan voiman ja jopa fyysisen vaikutuksen meihin. Kauhun avulla voimme pohtia, miksi reagoimme niin vahvasti, vaikka tiedämme, että näkemämme asiat ovat fiktiota ja ne tapahtuvat vain ruudulla?
Miten kauhu toimii?
Vastaus löytyy osittain biologisista alttiuksistamme. Erityisesti juuri kauhussa hyödynnetään paljon sellaisia elementtejä, jotka vaikuttavat meidän hyvinkin primitiivisiin ominaisuuksiimme. Me esimerkiksi tunnistamme ja tulkitsemme ihmisiä heidän kasvojensa ilmeistä. On siis luontevaa, että meitä pelottaa, kun emme näe henkilön kasvoja, koska emme voi arvioida hänen aikeitaan ilmeistä. Kauhuelokuvissa tätä hyödynnetään usein pelon tunteiden herättämisessä, outo hahmo liikkuu varjoissa tai henkilöstä näkyy ainoastaan siluetti.
Kauhussa usein pelottavampaa onkin se mitä emme näe. Tuntemattoman pelko on meille luontaista ja myös oleellista lajimme selviytymisen kannalta. On ollut hyödyllistä, että olemme hieman varuillamme, jos kohtaamme pimeässä metsässä liikkuvan tuntemattoman hahmon. Myös monet vaikeasti ymmärrettävät ja selittämättömät asiat voivat herättää pelkoa. Kauhussa kaikenlaiset yliluonnolliset teemat ovat suosittuja ja niiden pelottavuus pohjautuu usein juurikin siihen, että ne ovat vaikeasti selitettävissä ja jäävät siksi mystisiksi.
Usein kauhussa myös lähtötilanteet ovat sellaisia, joissa päähenkilöt ovat alttiina vaaralle. Näistäkin löytyy biologinen tausta. Me haemme toisista ihmisistä turvaa ja esimerkiksi tilanteet, joissa elokuvan henkilö on yksin eristettynä muista tai syrjäisessä paikassa, herättävät meissä huolta. Yksi tunnistettavin kauhukikka on katsojien säikäyttäminen ja se kuuluu kauhun vakiokuvastoon. Kovat äänet, yllättävät kohti tulevat asiat, nopeasti eteemme ilmestyvät teräaseet tai äkillinen veren näkeminen herättävät meissä luontaisesti pelkoa ja hyvä niin. Pelko saa meidät toimimaan ja tarvittaessa pakenemaan vaaraa.
Mutta miten näitä pelottavia fiktiivisiä maailmoja luodaan ja millaisia audiovisuaalisia keinoja hyödyntämällä meidät saadaan pelkäämään tai pelästymään?
Miten valaisulla ja kuvauksella luodaan jännitystä ja kauhua?
Esimerkiksi aiemmin mainittu tunnistamaton hahmo luodaan helpoiten valaisun avulla. Valaisun avulla voidaan määritellä, mitä katsoja näkee ja mitä hän ei näe, mikä jää pimeään ja mihin osuu valoa. Tämä on erityisen oleellista kauhussa. Tuntematon pelottaa meitä, joten valaisun avulla kellarista, vintistä, takapihasta, lähimetsästä tai autosta tulee pelottava paikka. Kauhuelokuvissa pimeyden ja vähäisen valon hyödyntäminen on vahva konventio.
Valaisulla voidaan kuitenkin vahvistaa kauhun tunteita myös esimerkiksi yhtäkkisesti valaisemalla jotakin pelottavaa: taskulampun valo osuu pahiksen kasvoihin, auton valokeilaan ilmestyy pimeällä tiellä hahmo, kellarin katossa heiluva hehkulamppu paljastaakin jotain nurkassa ja niin edelleen.
Myös valon värillä voidaan ohjata katsojien tunnetta. Punaisessa valossa tapahtuvat asiat tulkitaan eri tavalla kuin keltaisessa valossa tapahtuvat asiat. Usein kauhussa varjoilla on iso rooli. Näemme vain vilahduksen henkilöstä, se vilahdus saattaa olla varjo. Varjo muuttaa mittasuhteita ja voi saada pelottavan kohteen vaikuttamaan kokoaan isommalta.
Genrekonventioiden rikkominen voi olla myös hyvin toimiva keino pelon tunteiden herättämisessä. Olemme tottuneet, että kauhussa on tavallisesti pimeää, mutta entä jos pelottavat asiat tapahtuvatkin liioitellussa päivänvalossa, ympäri vuorokauden jatkuvassa sellaisessa, kuten elokuvassa Midsommar.
MIDSOMMAR | Official Trailer HD | A24
Valaisun lisäksi myös kuvauksen avulla vaikutetaan siihen, mitä katsoja näkee ja ei näe. Kuva voi rajautua siten, että näemme vain henkilöhahmon järkyttyneet kasvot, mutta emme sitä, miksi hän on järkyttynyt. Tai kuva voidaan rajata siten, että näemme henkilön juoksevan pakoon jotakin, mutta meille ei selviä mitä. Tai ikuisuudelta tuntuvassa kamera-ajossa, liikkuvan kameran tutkaan ei jää se tietty asia, jonka tiedämme huoneessa vaanivan. Tämä pitää yllä mysteeriä ja saa meidät kiinnostumaan tarinan jatkosta.
Kuvakokoina kauhussa lähikuva ja laajat kuvat ovat suosittuja niiden kyvystä syventää pelottavia tilanteita. Lähikuvassa näkyvät järkyttyneet kasvot tai äkillisesti lähikuvaan ilmestyvä pahis tuovat tunteet ja uhat kirjaimellisesti lähelle. Laajoilla kuvilla taas voidaan vahvistaa henkilön yksinoloa tietyissä tilanteissa, ei ristin sielua ja vain päähenkilö valtavassa ja pimeässä metsässä. Tai päähenkilö kuin saaliina aukealla pellolla, vaaran vaaniessa häntä.
Äkillinen lähikuva ruumiista tai murha-aseesta taas saa meidät säpsähtämään penkissämme. Henkilöhahmon perässä liikkuva kamera saa meidät tuntemaan kuin itse kulkisimme hahmon perässä. Käsivaralla heiluva kamera henkilöhahmon juostessa saa meidät tuntemaan kuin itse juoksisimme pakoon. Äärimmäisenä esimerkkinä toimii POV-kuvaus, jossa kamera ilmentää kirjaimellisesti katsojan katsetta. Elokuva Blair Witch Project vei tämän äärimmilleen kuvatessaan koko elokuvan henkilöhahmojen omilla videokameroilla.
Ajoituksella on iso rooli kauhussa: jännitystä pidetään yllä, katsoja yllätetään, säikäytetään ja asioita paljastellaan ripotellen. Leikkauksen avulla voidaan piinata katsojaa pitkillä otoksilla, läväyttää jotakin pelottavaa hänen eteensä juuri kun hänen huomionsa on herpaantumassa tai luoda hädän tuntua käyttämällä lyhyitä otoksia ja kiireistä rytmiä.
K-Feen mainos toimii täydellisenä esimerkkinä säikäytyksen voimasta. Äkillinen, kova ja kirkuva ääni yhdistettynä rauhalliseen kuvaan yllättäen ilmestyvään pelottavan näköiseen olioon säpsäyttää automaattisesti, vaikka olisi nähnyt mainoksen jo kolme kertaa ja tietäisi, että kohta tuo säikähdys tapahtuu.
Musiikki on tehokas tunnelman värittäjä – myös kauhussa
The Watcher-sarjan alussa näemme idyllisen perheen muuttamassa idylliseen taloon idyllisessä naapurustossa. On aurinkoa, vihreää nurmikko, hymyileviä ihmisiä. Tunnelmassa on kuitenkin jotain outoa. Taustalla kuulemme jossain määrin uhkaavan tai pahaa enteilevän musiikin. Toisenlaisella musiikilla kohtaus tulkittaisiin hyvin eri tavalla. Uhkaavan musiikin takia alamme heti rakentaa mielikuvituksessamme jonkinlaista vaaraa, joka uhkaa perhettä.
Musiikki onkin yksi merkittävimmistä jännityksen rakentajista kauhussa. Musiikki vaikuttaa tunteisiimme ja voi näin ohjata katsojaa kokemaan kuvassa tapahtuvat asiat tietyllä tavalla. Musiikki voi tiivistää jännitystä, laukaista sen, yllättää katsojan tai herättää katsojissa epäilyksiä puuttuessaan kokonaan.
Kauhuelokuvien musiikissa hyödynnetään usein uhkaavan tilanteen matalaa, pahaenteistä äänimaisemaa, joka sitten tiivistyy hiljalleen ja laukaisee jännityksen tuomalla mukaan korkeita ja kovia ääniä. Usein mukana on kirskuvaa ääntä tuomassa hädäntuntua. Kauhussa myös muulla äänimaailmalla on merkittävä osa pelon tunteiden herättämisessä ja erityisesti säikäyttämisessä. Kaikki tunnistamme sen säpsähdyksen, joka aiheutuu, kun äkillinen kova ääni yllättää meidät jännittävässä kohtauksessa. Usein myös erilaiset pisteäänet ovat korostettuja. Ovi narisee, sudet ulvovat tai ukkonen jyrähtelee liioitellun kovaa.
Myös täysi hiljaisuus on aina uhkaavaa kauhussa, tyyntä myrskyn edellä.
Kun haluat järkyttää, panosta lavastukseen, puvustukseen, rekvisiittaan ja maskeeraukseen
Lavastus, puvustus, rekvisiitta ja maskeeraus ovat myös tärkeässä roolissa, kun mietitään kauhuelokuvia. Kauhussa puvustus ja maskeeraus ovat näkyneet erityisesti pahisten pelottavan lookin rakentamisessa. Freddy Krueger, Michael Myers, Chucky ja Hannibal Lecter ovat kulttihahmoja, jotka tunnistetaan ja jotka herättävät monissa edelleen pelkoa ulkonäkönsä takia.
Kauhuelokuvissa uhrien kokemat väkivallan teot tuodaan näkyviksi myös maskeerauksen (ja tehosteiden) avulla. Niiden avulla katsojaa toisaalta järkytetään, toisaalta hänelle demonstroidaan visuaalisesti se kaikki pahuus, johon elokuvan pahis on valmis. Värimaailma kauhussa on usein tummanpuhuva. Poikkeuksiakin toki on, kuten aiemmin mainittu Midsommar. Kuitenkin usein värit ovat tummia ja erityisesti punainen vereen viittaavana värinä on suosittu lisä palettiin.
Lavastuksessa voidaan hyödyntää esineitä ja korostaa lokaatioiden potentiaalista pelottavuutta. Esimerkiksi hautausmaat, vanhat kartanot, autiot saaret, kellarit ja vintit ovat omiaan herättämään epäilyksiä. Niiden lavastaminen vanhoilla esineillä, tilojen hylättynä olemisen korostaminen pölyllä ja hämähäkinseiteillä tai mystisten esineiden tuominen tilaa korostaa niiden pelottavuutta. Hengellisyyteen tai uskontoihin liittyvät esineet ovat usein esillä kauhussa. Myös vanhat esineet, valokuvat ja muistoista tai historiasta kertovat elementit toimivat myös usein pelkoa vahvistavina.
Miksi hyödyntää kauhua mainonnassa?
Mutta miksi me ylipäätään katsomme kauhuelokuvia? Miksi me haluamme pelätä ja nautimme siitä? Näihin kysymyksiin on haettu elokuvatutkimuksessa vastauksia niin viehätyksestämme väkivaltaan, tarpeistamme käsitellä pelkojamme, yhteiskuntamme vähäisestä väkivallan uhasta (historiallisessa kontekstissa tarkasteltuna) ja eskapismista.
Kauhu voi olla myös vapauttavaa. Kauhun avulla katsoja voi vapautua kulttuurisista normeista ja asettua turvallisesti fiktion sisällä sellaisiin tilanteisiin ja asemiin, jotka oikeassa elämässä olisivat moraalisesti kyseenalaisia.
Joka tapauksessa kauhulla on omat vahvat fanikuntansa ja monille katsojille kauhun tai jännityksen tunteet ovat tavoiteltavia elokuvakokemuksessa.
Mainonnassa kauhu voi toimia erottavuustekijänä, jättää vahvan muistijäljen katsojaan tunteen kautta tai tarjota puhtaasti kiinnostavaa tarinallista sisältöä katsojalle. Lisäksi se voi tuoda kuvattuun asiaan sen tarvitsemaa painokkuutta kuten tässä Lasinen lapsuus –videossa. Video onnistuu visualisoimaan hyvin mieleenpainuvalla ja ahdistavalla tavalla hyvin ahdistavan asian, ja kertomaan kaiken lasten näkökulmasta.
Kauhukonventioita ei ole mainonnassa hyödynnetty kovinkaan paljon. Ehkäpä mainonnan katsojissa ei haluta herättää pelon tunteita, vaan viihdyttäminen ja tunteisiin vetoaminen ovat toivotumpia lopputuloksia. Mainonnassa saatetaan kuitenkin hyödyntää erilaisia visuaalisia viittauksia kauhuelokuviin tai parodioida niitä.
Kauhun ja jännityksen konventioiden hyödyntäminen voisikin olla brändeille hyvä tapa erottua muista. Toki tässä on tärkeää muistaa myös mainostajan vastuu. Kaikille katsojille kauhukuvastot eivät ole mieleisiä ja he voivat valita, etteivät he katso kauhuelokuvia. Mainonta tulee kuitenkin usein eteen tilanteissa, joissa emme ole itse valinneet sen katsomista. Näin ollen on tärkeää huomioida hyvän maun rajat kauhumainontaa suunnitellessa.
Tässä Dirt Devilin mainoksessa on oivaltavalla tavalla käytetty hyödyksi kauhuelokuva Manaajan maailmaa ja rakennettu aivan aidon oloinen kauhuelokuvan kohtaus, joka muuttuu yllättävän käänteen myötä mainokseksi.
Muistilista suunnittelijalle:
- Älä näytä liikaa. Tunnistamaton ja epämääräinen pelottaa enemmän kuin nähdyt asiat (vaikka ne olisivat pelottaviakin)
- Käytä hyväksi kauhun elementtejä ja sovita ne omiin tarpeisiisi. Tunnistettavia elementtejä ovat ainakin: säikäytykset, syrjäiset ja autiot lokaatiot, pimeys, tummat värit, korostetut pisteäänet, lähikuvat kasvoista ja murha-aseista.
- Varmista, että mainostettavalla asialla ja videon kauhulla on jokin yhteys ja katsoja palautetaan lopuksi takaisin oikeaan maailmaan.
Kiinnostaako tarinankerronta laajemmin? Katso videosarja aiheesta tai lataa oppaamme!
