Vaikka visuaalinen puoli on aina ollut tärkeä osa musiikkimaailmaa, ovat pintaa syvemmälle sukeltavat suomalaiset dokumentit artisteista, bändeistä tai vaikkapa kokonaisista genreistä harvassa. Joskus sopivista pienistä ja jopa vähän hulluista ideoista syntyy jotain itseään suurempaa, ja näin kävi myös “Suomi vs. Rap” -dokumentin kanssa, joka kasvoi kahden rap-musiikin ystävän päähänpistosta kansalliseen levitykseen päätyneeksi täyspitkäksi dokumentiksi videotoimiston tukemana.
Rakkaudesta lajiin
Siinä missä rap oli varsinkin Yhdysvalloissa 90-luvun alkupuolella jo nousemassa kohti valtavirtaa, oli se Suomessa vielä pitkälti huumorimusiikkia tai pienen sisäpiirin juttu. 2000-luvun aikana rapin suosio on kuitenkin noussut tasaisesti myös meillä, ja tällä hetkellä koko kansan rap-suosikit tähdittävät tv:n hittirealityja, koristavat lehtien kansia, dominoivat soittolistoja ja pelkästään rap-musiikkiin keskittyviä festareitakin järjestetään ympäri Suomea kymmeniä. Suomirapista kertovia kirjoja on niin ikään ehditty julkaisemaan jo useita, mutta genrestä kertovat dokumentit loistavat poissaolollaan.
Ulkomaisista artisteista niitä on kuitenkin tehty, ja tästä tyhjiöstä Suomi vs. Rap -dokumentin ohjaaja Atte Merikallio sai inspiraationsa: “Idea syntyi helmikuussa 2018, kun katsoin Jimmy Iovinesta ja Dr. Drestä kertovan dokkarisarjan Defiant Ones. Samoihin aikoihin Netflixiin alkoi ilmestyä enemmänkin hip-hop-aiheisia dokkareita, ja kun joku suomalainen musiikkimedia käytti niistä termiä räppidokkari, laitoin juontajataustaiselle kaverilleni Lloyd Libisolle viestiä, et “Hei, tehään räppidokkari!” Parin minuutin päästä Lloyd soitti ja sano että ‘joo, todellakin tehään’, ja siitä se sitten lähti.”
Kun aihe on lähellä sydäntä, on kynnys pitkän dokumentin työstämiseen eli käytännössä oman vapaa-ajan uhraamiseen paljon matalampi. Merikallion mukaan projekti on ollut kenties vaikein asia mitä hän on elämässään lähtenyt toteuttamaan, mutta myös yksi opettavaisimmista: “Lähdettiin tekemään indie-hengessä ja kädet saveen -mentaliteetilla. Näin jälkikäteen pystyisin listaamaan varmaan sata asiaa mitä tullaan seuraavassa projektissa tekemään eri tavalla.”
Tuotantotukea työpaikalta
Onneksi jotkut palaset loksahtelivat helposti paikoilleen. Merikallio nimittäin löysi sopivasti vakituisen työpaikan suunnitteluvaiheessa, ja onnistui vakuuttamaan myös työnantajan eli videotoimisto Videolle Productionsin projektin mahdollisuuksista. Tätä kautta löytyi projektille myös tuottajat Tuomas Vuoren ja Ilmari Lehtosen muodossa, sekä kuvaaja, kun Riku Niemi hyppäsi mukaan remmiin: “Kuvaajan rooli oli oikeastaan tässä aika helppo. Meillä oli jotakuinkin sama setti ja meininki kaikkien haastateltavien kanssa, sekä tietysti keskinäinen luottamus tiimissä, että kaikki menee hyvin. Mä tiesin, että Atte hoitaa sisällön, ja Atte pysty luottamaan, että mä hoidan kuvan näyttämään hyvältä”, kertoo Niemi.
Kun myös kuvauksissa käytetty kalusto oli saatavilla suoraan työpaikan hyllyistä, pystyi budjetin pitämään vuokrakaluston osalta nollissa. Budjetti tosin meinasi mennä tiukasti miinukselle, kun toimistolla eräiden dokkarikuvausten jälkeen kamoja purkaessa huomattiin, että firman uusi, vajaan 20 000 euron hintainen kamera varusteineen oli unohtunut toiselle puolelle kaupunkia erääseen rappukäytävään. “Lievässä paniikissa ajettiin takas, ja sattumalta joku alalla työskentelevä heppu, joka asu siinä rapussa, oli ottanut sen talteen. Kiitokset vaan sinnekin vielä kerran!”, naurahtaa Merikallio.
Nimekkäät artistit mukana
Samoin ennalta hankalaksi koettu asia, eli dokumenttiin haastateltavien löytäminen oli yllättäen helppoa. “Aluksi me jännitettiin, että miten ihmeessä me nyt ns. no-name-tyyppeinä saadaan ketään artisteja tähän mukaan. Kävi kuitenkin ilmi, että kun kysyy vaan, ja on jotain näytettävää oman työn jäljestä, niin artistien mukaan saaminen oli yksi helpoimmista asioista koko dokkarissa. Ihan muutamaa artistia lukuunottamatta kaikki keneltä kysyttiin lähti mielellään messiin”, kertoo Merikallio, mutta jatkaa samalla lukuisten haastattelujen tuomista ongelmista: “Haasteita synty ehkä eniten siinä, että saatiin kymmenistä haastiksista kasaan joku järkevä stoori ja löydettyä edes jokseenkin punertava lanka. Muutaman kerran joutui koko editin purkamaan atomeiksi, niin kyllä se sieltä sitten lopulta löytyi.” Ei siis mikään ihme, että koko projekti vei yli kaksi vuotta. Toisaalta dokumenttiprojektien kanssa harvoin alkuperäinen käsikirjoitus ja tarkastelukulma pysyvät samassa muodossa koko projektin läpi, vaan ne muotoutuvat, kypsyvät ja kehittyvät pikkuhiljaa osien löytäessä leikkauspöydällä paikkansa ja tarinan samalla muotonsa.
Katso dokumentti Suomi vs. Rap klikkaamalla kuvaa. Kuva: Pekka Keränen
Mikä ihmeen “Inbox by Videolle”?
Pidempi dokumenttiprojekti on myös avannut ovia musiikkivideoiden tekemiseen ja muovannut Videolle videotoimiston työkulttuuria. Inbox by Videolle -konsepti mahdollistaa jatkossa työntekijöiden omia projekteja, sekä antaa niille valmiin julkaisukanavan. Tällä tavalla pystytään palvelemaan yksilöiden kehittymistarpeita ja mahdollistetaan sellaisten konseptien, tuotantotapojen ja vaikkapa tekniikoiden kokeilun, jotka asiakastöiden yhteydessä eivät välttämättä olisi mahdollisia. Työnantajalle tämänkaltainen toiminta on tietysti ehdoton win-win -tilanne työntekijöiden päästessä toteuttamaan itseään ja samalla oppimaan uutta, asiakkaiden saadessa saumat kurkata kulisseihin, tutustua tekijöihin ja miksei myös nähdä vähän erilaisia referenssejä. Esimerkiksi dokumentaariset tuotannot, olivat ne sitten minidokumentteja tai yritysdokumentteja, ovat nykyään yhtä relevantteja mainossisältöjä kuin perinteiset spotitkin.
Emme lupaa mitään, mutta...
Vaikka suunnitelmat muuttuivat matkan varrella moneen otteeseen ja projekti venyi ajateltua pidemmäksi, on Merikallio valmis jo uuteen rupeamaan: “Onhan niitä kaikennäköisiä projekteja mielessä. Ja jos Suomi vs. Rap menestyy hienosti niin kyllä se kakkoskausi on varmaan pakko tehdä!”. Laita Inbox by Videolle YouTube-kanava seurantaan ja saat ilmoituksen kun uusia projekteja julkaistaan!
